perjantai 22. helmikuuta 2013

Kirjoittajan tervehdys

Kun ajattelen terveyttä, ajattelen väkisinkin ruokaa ja Hippokrateen sitaattia "Let food be thy medicine". Jokainen blogi tulisi aloittaa vähintäänkin yhtä mahtipontisesti lainaamalla jotain omaan blogikategoriaan kuuluvaa suurherraa.

Hippokrateen ajatuksesta ollaan harhailtu jo pitkän tovin täysin väärään suuntaan. Ojasta allikkoon ja allikosta ojaan.  Ruoasta keskustellaan kyllä, useimmiten syyllistävään sävyyn, ja muutokset ruokavalioon tehdään kieltämisen ja "ehdottoman ein" kautta. Suomalaisten suhtautuminen ruokaan on kuitenkin saanut lievää muutosta rennompaan suuntaan miltei kansallissankarien mainetta niittävien tv-kokkien ruoanlaiton ansiosta. Ihmiset ovat alkaneet harrastaa ruoanlaittoa ja ruoan  itse alusta asti tekemistä arvostetaan. Samalla kuluttajia vaanii kaikenmaailman numeroneuvojien lobbaamien "terveysvaikutteisten" elintarvikkeiden sekalainen seurakunta, toinen toistaan tyhjemmällä sisällöllään. On vaikea tehdä "oikeita" valintoja, kun jokainen torvi soittaa omaa melodiaansa. Jossain stressivatsan ja toinen toistaan kummallisimpien ihottumien keskellä tulisi ihan itse tajuta, että jokainen meistä on uniikki yksilö, ja näitä "oikeita" ruokavalioita on aivan yhtä monta kuin yksilöäkin. Täsmälleen yhtä monta.

Oma innostukseni elimistön kuuntelemiseen ja ruokavaliotuunaukseen lähti ilman mitään sen suurempaa draamaa: halusin eroon e-pillereiden aiheuttamasta aknesta, halusin, että ruoan jälkeen minulle jäisi hyvä ja energinen olo (ruoan tehtävänä on ANTAA energiaa, eikä syömisen jälkeen tulisi tuntua siltä, että olisi tarve päästä "vattan viereen makoilemaan"), halusin välttyä kausiflunssilta, jotka jostain syystä ovat aina löytäneet minut, ja halusin saada urheiluharrastuksistani mahdollisimman paljon irti. Karppauksen löysin vuonna 2007, mutta sitä en kokenut pitkällä tähtäimellä omakseni. Ruokavalion tulee olla elämäntapa, ei mikään irrallinen, päälle liimattu "en voi syödä tota"-suoritus. Superfoodeja ja raakaruokaa aloin lisätä ruokavaliooni vuodesta 2010 lähtien ja sillä tiellä olen edelleen. Tällä kertaan haluan kuitenkin lähteä entistä agressiivisemmin kokeilemaan, josko ruokavalioni tulisikin rakentua pääosin raakaruoan ympärille. Miltä se tuntuisi kehossani? Minkälaisia ulkoisia ja sisäisiä muutoksia se saisi aikaan? Lähden liikkeelle mahdollisimman yksinkertaisista resepteistä ja valmistan uuden raakaruoka-annoksen vähintään kerran viikossa, luultavasti useammin. Jaan täällä reseptini ja rehelliset kokemukseni - niin huonoina kuin hyvinäkin hetkinä.

Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi eeppiselle (okei, toi on läppä) matkalle kohti raakaruoan tarjoamia ruoanlaittomahdollisuuksia. Tehdään yhdessä sukellus raakaruoan syvään päähän ja otetaan kaikki tuleva avoimesti vastaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti