maanantai 25. helmikuuta 2013

Aloitetaanpa...


... pohtimalla hieman raakaruoan käsitettä.
Olen itse melko noviisi raakaruoan kokkaamisessa, mutta sen tuomista hyödyistä ja sen biokemiallisesta taustasta olen ahminut jo melkoisen kasan tietoa. Lähden nyt purkamaan käsitettä omin sanoin. 



Raakaruoka tarkoittaa ruokaa, jota ei ole kuumennettu yli 42 celsiusasteen. Koska ruokaa ei ole kuumennettu yli tämän (proteiinien rakenteen kannalta) kriittisen pisteen, ovat sen sisältämät ravintoaineet ehjässä muodossa, jolloin elimistö kykenee tunnistamaan ne suoraa, eikä sen tarvitse rakentaa rikkoutuneista osista uusia, alkuperäiseen muotoon pyrkiviä kokonaisuuksia. Ravintoaineiden ehjyydellä tarkoitetaan siis niiden molekyylirakenteiden muuttumattomuutta.

Mennäänpä hieman syvemmälle tähän ajatukseen. Elimistömme hyvinvoinnin kannalta olisi merkittävää saada ravinnosta tiettyjä välttämättömiä ravintoaineita, kuten kahdeksaa välttämätöntä aminohappoa (fenyylialaniini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, treoniini, tryptofaani ja valiini). Esimerkiksi tryptofaania on mahdollista saada pähkinöistä ja lihasta. Mutta mitä tapahtuu tryptofaanille, kun pähkinöitä paahdetaan tai lihaa kypsennetään kuumentamalla? Lämpötilan ylittäessä 42 celsiusastetta, suurin osa proteiineista denaturoituu, eli menettää rakenteensa ja myös biologisen toimintakykynsä. Mistä proteiinit ovat rakentuneet? Aminohapoista. Mutta hetkinen - eikö tryptofaani ole juurikin aminohappo? On kyllä. Proteiinit eivät ole ainoa ryhmä, jotka jäävät taistelussa kuumentamisen kanssa kakkoseksi, myös vitamiinit ja etenkin ystävämme C sellainen kärsii siitä.

Eräs raakaravintokoulukunta (mm. Nicholas J. Gonzales, M.D. tutkimusryhmineen) on keskittynyt biologisiin katalyytteihin, entsyymeihin. Ne ovat myös proteiineja. Kaikki elävä maan päällä sisältää entsyymejä. Entsyymien tarkoitus on katalysoida eli "auttaa" kemiallisia reaktioita tapahtumaan. Tällaisia tapahtumia on jatkuvasti käynnissä omassa kehossasi ja kaikkialla ympärilläsi. Jokainen on varmasti kuullut puhuttavan myös ruoansulatusentsyymeistä (peptiini, laktaasi), jotka siis helpottavat ravintoaineden pilkkoutumista ruoansulatuksessa. Entsyymejä tarvitaan myös esimerkiksi immuunipuolustusreaktioissa, kun elimistön valkosolut hyökkäävät tuhottavia mikrobeja vastaan. Muun muassa Gonzales on tutkinut (ja tällä hetkellä toteuttaa) syöpää vastaan kehitettyä entsyymihoitoterapiaa, joka on saanut innoituksensa 1900-luvun alussa Edinburgin yliopiston professorina toimineen John Beardin tutkimuksesta. Tämän koulukunnan mukaan raakaruoan sisältämät entsyymit voivat auttaa kehoa parantumaan syövästä ja monista autoimmuunisairauksista.


Toinen raakaruokakoulukunta on keskittynt enemmän ruoan pH:on ja sen vaikutukseen elimistössä. Kypsennetyn ruoan pH on hapan ja näin ollen uskotaan, että kypsennetty ruoka laskee myös elimistön pH:ta. Muun muassa Robey, Baggett ja Kirkpatrick ovat osoittaneet, että kasvainten pH on aina hapan ja kohottamalla kasvainsolujen kasvatusliuoksen pH:ta, on niiden kasvu ja etäpesäkkeiden muodostaminen voitu estää. Raakaruoan pH on korkea eli emäksinen ja sen uskotaan toimivan hyvänä ruokavaliona ei paitsi syöpäpotilaiden, mutta myös terveiden henkilöiden kohdalla.

Molemmat koulukunnat ovat oikeassa. Raakaruoka sisältää moninkertaisen määrän ravintoaineita kuin kypsennetty ruoka ja sen pH on emäksinen, kun taas kypsennetyn pH on hapan. Itseäni kiinnostaa kuitenkin eniten raakaruoan tuoma hyvä olo ja siinä sivussa sen ravinnerikkaus. Monelle superfoodit ovat varmasti jo tuttu käsite ja nekin kuuluvat siis juuri raakaruoan piiriin. Itsekin lisäilen vaihtelevasti superruokia ruokavaliooni, etenkin smoothieen, joka on joka-aamuinen aamupalani. 

Raakaruoka on “elävää ruokaa” ja kuumennettu ruoka “tapettua” tai ainakin vähän “pahoinpideltyä” ruokaa. Raakaruoan kiistämätön hyöty on sen ravinnerikkaus ja se, että ruoka on siinä luonnollisessa muodossa, jossa elimistö sen tunnistaa. Itse en tule luultavasti koskaan syömään 100 %:sta raakaravintoa, mutta lisään sitä niin paljon ruokavaliooni kuin minusta milloinkin tuntuu. Tärkein taito on kuunnella omaa kehoa ja antaa sille mitä se tarvitsee. Mikäli aineenvaihdunta on aivan sekaisin ja elimistö lähettää todella ristiriitaisia tuntemuksia (makeanhimo, jatkuva nälkä jne.) on ymmärrettävä, että luultavasti laitat sinne jotain sellaista, josta se menee sekaisin. Tai ehkäpä voidaan ajatella, että et laita sinne sitä, mitä se oikeasti tarvitsee. Tämä on hyvin tärkeä ajatus. Karppaus ja vähärasvainen ruokavalio lähtevät ideasta, että sinun tulee kieltää itseltäsi jotain, joko hiilihydraatteja tai rasvaa. Entäpä jos lähtisit lisäämään ruokavalioosi maltillisesti hyviä juttuja? Entäpä jos näitä hyviä juttuja lisäämällä huonot putoaisivat pois? Oman kokemukseni mukaan smoothien lisääminen aamiaiseeni oli helppo ja käytännössä toimiva tapa lähteä polulle kohti raakaruoan maailmaa.

Vielä tähän loppuun mainittakoon, en ole kasvissyöjä tai vegaani, vaan syön silloin tällöin lihaa ja kyllä - tulen jakamaan myös lihanvalmistukseen liittyviä reseptejä, jotka noudattavat raakaruoan oppeja. Raakaravinnon ei siis tarvitse rajoittua pelkästään kasviksiin, hedelmiin, vihanneksiin, marjoihin ja pähkinöihin. Voit kertoa tämän myös kaikille Erkki-epäilijöille, jotka kuvittelvat raakaruoan tarkoittavan jotain häröilyä metsässä ja käpyjen keräämistä. Noup Erkit, lihasta, etenkin kalasta saa valmistettua helposti ja turvallisesti raw foodia ihan kotioloissa.

Unohdin luultavasti vähintäänkin kolmekymmentä asiaa, jotka minun piti tähän tekstiin sisällyttää, mutta lisäilen niitä sitten seuraaviin kirjoituksiini. Siihen asti, bon voyage, kuten Matti Nykänen väärässä asiayhteydessä voisi todeta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti