Simppelit rusinakeksit

Olen kerännyt joukon reseptejä (sekä netistä että kirjoista), joita tulen jakamaan kanssanne.. Raakaruoan kokkaaminen ei ole oikeastaan kovinkaan erilaista kuin "tavallisen", eikä sitä kannata itselleen turhaan monimutkaistaakaan. Raakakokkailussa hyvistä raaka-aineista valmistetaan hyvänmakuinen annos, joka tyydyttää kaikkia aisteja, vie nälän, jättää hyvän olon ja antaa elimistölle rakennusaineita.

Lähdetään liikkeelle hyvin yksinkertaisesta raakakeksireseptistä, jonka olen pöllinyt Syömisen iloa-blogin isältä,  Magnus Appelbergiltä. Hänen bloginsa on täynnä simppeleitä ja toimivia reseptejä, jotka mielestäni sopivat oikein hyvin raakakokkailukeltanokille. Saanen esitellä:

Simppelit rusinakeksit (14 kpl)

• 3 dl pähkinöitä/siemeniä/manteleita/niiden yhdistelmiä
• tällä kertaa käytin 1,5 dl manteleita ja 1,5 dl cashewpähkinöitä

• 1 dl rusinoita (tähän voisi käyttää myös kuivattuja marjoja, kuten gojimarjoja tai inkamarjoja, tai vaikkapa kuivattuja hedelmiä, kuten taateleita)

Jauha pähkinät jauheeksi (itse käytin Kenwood-monitoimikoneeni myllyä). Kaada jauhe blenderiin ja lisää rusinat. Blendaa, kunnes taikina menee kunnolla sekaisin (itselläni jäi itsepintaisesti blenderin reunoille, joten hoidin loppuun myllyllä). Muotoile taikinasta haluamasi kokoisia keksejä.

 

Tässä reseptissä haastavinta on saada aineet keskenään sekaisin... tai siis riippuen tietysti laitteesta. Mikäli rahatilanteesi antaa myöden, raakakokkailussa kannattaa panostaa laadukkaisiin peleihin ja vehkeisiin. Oma monitoimikoneeni on ihan riittävän hyvä itselleni, mutta tiedän monen raakaruokaintoilijan satsaavan jo pelkkän blenderiin satoja euroja. Mikäli blenderiä ei löydy, sauvasekoittimella saa kaikenlaista aikaiseksi. Raakakokkailussa eräs keskeinen asia on pähkinöiden, manteleiden ja siementen murskaaminen, johon suosittelen käyttämään laitetta (monitoimikone, blenderi, mylly), mutta tarpeen vaatiessa homma hoituu vanhanaikaisesti keittiöpyyhkeenkin välissä kaulimella runnomalla. Konstit on monet ja niitä on yhtä monta kuin tekijääkin.

Nämä keksit säilyvät hyvin (säilytin jääkaapissa ja pysyivät mehukkaina, mutta luultavasti säilyvät pehmeinä huoneenlämmössäkin) ja sopivat loistavasti esimerkiksi teen kanssa tai pieneksi jälkiruoaksi. Njam!

Aloitetaanpa...

... pohtimalla hieman raakaruoan käsitettä.

Olen itse melko noviisi raakaruoan kokkaamisessa, mutta sen tuomista hyödyistä ja sen biokemiallisesta taustasta olen ahminut jo melkoisen kasan tietoa. Lähden nyt purkamaan käsitettä omin sanoin. 

Raakaruoka tarkoittaa ruokaa, jota ei ole kuumennettu yli 42 celsiusasteen. Koska ruokaa ei ole kuumennettu yli tämän (proteiinien rakenteen kannalta) kriittisen pisteen, ovat sen sisältämät ravintoaineet ehjässä muodossa, jolloin elimistö kykenee tunnistamaan ne suoraa, eikä sen tarvitse rakentaa rikkoutuneista osista uusia, alkuperäiseen muotoon pyrkiviä kokonaisuuksia. Ravintoaineiden ehjyydellä tarkoitetaan siis niiden molekyylirakenteiden muuttumattomuutta.

Mennäänpä hieman syvemmälle tähän ajatukseen. Elimistömme hyvinvoinnin kannalta olisi merkittävää saada ravinnosta tiettyjä välttämättömiä ravintoaineita, kuten kahdeksaa välttämätöntä aminohappoa (fenyylialaniini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, treoniini, tryptofaani ja valiini). Esimerkiksi tryptofaania on mahdollista saada pähkinöistä ja lihasta. Mutta mitä tapahtuu tryptofaanille, kun pähkinöitä paahdetaan tai lihaa kypsennetään kuumentamalla? Lämpötilan ylittäessä 42 celsiusastetta, suurin osa proteiineista denaturoituu, eli menettää rakenteensa ja myös biologisen toimintakykynsä. Mistä proteiinit ovat rakentuneet? Aminohapoista. Mutta hetkinen - eikö tryptofaani ole juurikin aminohappo? On kyllä. Proteiinit eivät ole ainoa ryhmä, jotka jäävät taistelussa kuumentamisen kanssa kakkoseksi, myös vitamiinit ja etenkin ystävämme C sellainen kärsii siitä.

Eräs raakaravintokoulukunta (mm. Nicholas J. Gonzales, M.D. tutkimusryhmineen) on keskittynyt biologisiin katalyytteihin, entsyymeihin. Ne ovat myös proteiineja. Kaikki elävä maan päällä sisältää entsyymejä. Entsyymien tarkoitus on katalysoida eli "auttaa" kemiallisia reaktioita tapahtumaan. Tällaisia tapahtumia on jatkuvasti käynnissä omassa kehossasi ja kaikkialla ympärilläsi. Jokainen on varmasti kuullut puhuttavan myös ruoansulatusentsyymeistä (peptiini, laktaasi), jotka siis helpottavat ravintoaineden pilkkoutumista ruoansulatuksessa. Entsyymejä tarvitaan myös esimerkiksi immuunipuolustusreaktioissa, kun elimistön valkosolut hyökkäävät tuhottavia mikrobeja vastaan. Muun muassa Gonzales on tutkinut (ja tällä hetkellä toteuttaa) syöpää vastaan kehitettyä entsyymihoitoterapiaa, joka on saanut innoituksensa 1900-luvun alussa Edinburgin yliopiston professorina toimineen John Beardin tutkimuksesta. Tämän koulukunnan mukaan raakaruoan sisältämät entsyymit voivat auttaa kehoa parantumaan syövästä ja monista autoimmuunisairauksista.

Toinen raakaruokakoulukunta on keskittynt enemmän ruoan pH:on ja sen vaikutukseen elimistössä. Kypsennetyn ruoan pH on hapan ja näin ollen uskotaan, että kypsennetty ruoka laskee myös elimistön pH:ta. Muun muassa Robey, Baggett ja Kirkpatrick ovat osoittaneet, että kasvainten pH on aina hapan ja kohottamalla kasvainsolujen kasvatusliuoksen pH:ta, on niiden kasvu ja etäpesäkkeiden muodostaminen voitu estää. Raakaruoan pH on korkea eli emäksinen ja sen uskotaan toimivan hyvänä ruokavaliona ei paitsi syöpäpotilaiden, mutta myös terveiden henkilöiden kohdalla.

Molemmat koulukunnat ovat oikeassa. Raakaruoka sisältää moninkertaisen määrän ravintoaineita kuin kypsennetty ruoka ja sen pH on emäksinen, kun taas kypsennetyn pH on hapan. Itseäni kiinnostaa kuitenkin eniten raakaruoan tuoma hyvä olo ja siinä sivussa sen ravinnerikkaus. Monelle superfoodit ovat varmasti jo tuttu käsite ja nekin kuuluvat siis juuri raakaruoan piiriin. Itsekin lisäilen vaihtelevasti superruokia ruokavaliooni, etenkin smoothieen, joka on joka-aamuinen aamupalani. 

Raakaruoka on “elävää ruokaa” ja kuumennettu ruoka “tapettua” tai ainakin vähän “pahoinpideltyä” ruokaa. Raakaruoan kiistämätön hyöty on sen ravinnerikkaus ja se, että ruoka on siinä luonnollisessa muodossa, jossa elimistö sen tunnistaa. Itse en tule luultavasti koskaan syömään 100 %:sta raakaravintoa, mutta lisään sitä niin paljon ruokavaliooni kuin minusta milloinkin tuntuu. Tärkein taito on kuunnella omaa kehoa ja antaa sille mitä se tarvitsee. Mikäli aineenvaihdunta on aivan sekaisin ja elimistö lähettää todella ristiriitaisia tuntemuksia (makeanhimo, jatkuva nälkä jne.) on ymmärrettävä, että luultavasti laitat sinne jotain sellaista, josta se menee sekaisin. Tai ehkäpä voidaan ajatella, että et laita sinne sitä, mitä se oikeasti tarvitsee. Tämä on hyvin tärkeä ajatus. Karppaus ja vähärasvainen ruokavalio lähtevät ideasta, että sinun tulee kieltää itseltäsi jotain, joko hiilihydraatteja tai rasvaa. Entäpä jos lähtisit lisäämään ruokavalioosi maltillisesti hyviä juttuja? Entäpä jos näitä hyviä juttuja lisäämällä huonot putoaisivat pois? Oman kokemukseni mukaan smoothien lisääminen aamiaiseeni oli helppo ja käytännössä toimiva tapa lähteä polulle kohti raakaruoan maailmaa.

Vielä tähän loppuun mainittakoon, en ole kasvissyöjä tai vegaani, vaan syön silloin tällöin lihaa ja kyllä - tulen jakamaan myös lihanvalmistukseen liittyviä reseptejä, jotka noudattavat raakaruoan oppeja. Raakaravinnon ei siis tarvitse rajoittua pelkästään kasviksiin, hedelmiin, vihanneksiin, marjoihin ja pähkinöihin. Voit kertoa tämän myös kaikille Erkki-epäilijöille, jotka kuvittelvat raakaruoan tarkoittavan jotain häröilyä metsässä ja käpyjen keräämistä. Noup Erkit, lihasta, etenkin kalasta saa valmistettua helposti ja turvallisesti raw foodia ihan kotioloissa.

Unohdin luultavasti vähintäänkin kolmekymmentä asiaa, jotka minun piti tähän tekstiin sisällyttää, mutta lisäilen niitä sitten seuraaviin kirjoituksiini. Siihen asti, bon voyage, kuten Matti Nykänen väärässä asiayhteydessä voisi todeta.

Kirjoittajan tervehdys

Kun ajattelen terveyttä, ajattelen väkisinkin ruokaa ja Hippokrateen sitaattia "Let food be thy medicine". Jokainen blogi tulisi aloittaa vähintäänkin yhtä mahtipontisesti lainaamalla jotain omaan blogikategoriaan kuuluvaa suurherraa.

Hippokrateen ajatuksesta ollaan harhailtu jo pitkän tovin täysin väärään suuntaan. Ojasta allikkoon ja allikosta ojaan.  Ruoasta keskustellaan kyllä, useimmiten syyllistävään sävyyn, ja muutokset ruokavalioon tehdään kieltämisen ja "ehdottoman ein" kautta. Suomalaisten suhtautuminen ruokaan on kuitenkin saanut lievää muutosta rennompaan suuntaan miltei kansallissankarien mainetta niittävien tv-kokkien ruoanlaiton ansiosta. Ihmiset ovat alkaneet harrastaa ruoanlaittoa ja ruoan  itse alusta asti tekemistä arvostetaan. Samalla kuluttajia vaanii kaikenmaailman numeroneuvojien lobbaamien "terveysvaikutteisten" elintarvikkeiden sekalainen seurakunta, toinen toistaan tyhjemmällä sisällöllään. On vaikea tehdä "oikeita" valintoja, kun jokainen torvi soittaa omaa melodiaansa. Jossain stressivatsan ja toinen toistaan kummallisimpien ihottumien keskellä tulisi ihan itse tajuta, että jokainen meistä on uniikki yksilö, ja näitä "oikeita" ruokavalioita on aivan yhtä monta kuin yksilöäkin. Täsmälleen yhtä monta.

Oma innostukseni elimistön kuuntelemiseen ja ruokavaliotuunaukseen lähti ilman mitään sen suurempaa draamaa: halusin eroon e-pillereiden aiheuttamasta aknesta, halusin, että ruoan jälkeen minulle jäisi hyvä ja energinen olo (ruoan tehtävänä on ANTAA energiaa, eikä syömisen jälkeen tulisi tuntua siltä, että olisi tarve päästä "vattan viereen makoilemaan"), halusin välttyä kausiflunssilta, jotka jostain syystä ovat aina löytäneet minut, ja halusin saada urheiluharrastuksistani mahdollisimman paljon irti. Karppauksen löysin vuonna 2007, mutta sitä en kokenut pitkällä tähtäimellä omakseni. Ruokavalion tulee olla elämäntapa, ei mikään irrallinen, päälle liimattu "en voi syödä tota"-suoritus. Superfoodeja ja raakaruokaa aloin lisätä ruokavaliooni vuodesta 2010 lähtien ja sillä tiellä olen edelleen. Tällä kertaan haluan kuitenkin lähteä entistä agressiivisemmin kokeilemaan, josko ruokavalioni tulisikin rakentua pääosin raakaruoan ympärille. Miltä se tuntuisi kehossani? Minkälaisia ulkoisia ja sisäisiä muutoksia se saisi aikaan? Lähden liikkeelle mahdollisimman yksinkertaisista resepteistä ja valmistan uuden raakaruoka-annoksen vähintään kerran viikossa, luultavasti useammin. Jaan täällä reseptini ja rehelliset kokemukseni - niin huonoina kuin hyvinäkin hetkinä.

Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi eeppiselle (okei, toi on läppä) matkalle kohti raakaruoan tarjoamia ruoanlaittomahdollisuuksia. Tehdään yhdessä sukellus raakaruoan syvään päähän ja otetaan kaikki tuleva avoimesti vastaan.